LePyn Henki Markus Konkari

Ensimmäisen LePyn Henki -palkinnon sai toukokuussa 2012 Markus Konkari. Palkitsemista perusteltiin näin: "Markus on positiivinen hengenluoja. Hänen käytöksensä ja asenteensa innostaa ja luo seurahenkeä. Hän on kasvanut junnusta senioriksi LePyssä ja toimii edelleenkin seura-aktiivina vaikka onkin perheellinen mies. Hän on malliesimerkki siitä miten toisiin ihmisiin suhtaudutaan, niin lapsiin kuin aikuisiinkin: Ihmistä kunnioittavasti.  Hän on LePyläinen henkeen ja vereen ja on ylpeä siitä, niin kuin kuuluukin!"

Markuksen haastattelusta mahtui LePyn kausijulkaisuun 2012 - 2013 vain osa. Alla haastattelu kokonaisuudessaan.

Milloin ja miksi aloitit LePyssä?

Aloitin LePyssä noin 5-vuotiaana 80-luvun alkupuoliskolla. Isä vei ensimmäisiin harjoituksiin Rastaalan koululle. Paikalla ei ollut ketään muuta kuin minä, isoveljeni Tomppa, isä ja valmentaja "Kane" (Ari Kanerva). Heittelin muutaman heiton ja sitten lähdettiin kotiin. Seuraavat harjoitukset pidettiin Perkkaanpuiston koululla, ja siellä oli onneksi paikalla myös muita aloittelijoita.

Mikä LePyssä on parasta?

Tähän kohtaan joudun kirjoittamaan monta vastausta, sillä LePyssä on niin paljon hyviä asioita! LePyssä on loistava seurahenki, olemme mielestäni kuin suuri perhe. LePyn pelaajat, valmentajat ja vanhemmat ovat luotettavia, ahkeria ja iloisia ihmisiä. LePyllä on energinen ja loistava johtokunta ja toiminnanjohtaja, joille on osoitettava erityiskiitos, koska he tekevät todella hienoa työtä seuran eteen. LePyllä on myös Kalle (Lundsten). Hyvin harvalla seuralla on näin ahkeraa ja mukavaa seuraikonia, joka vuodesta toiseen jaksaa olla mukana valmentamassa junioreita ja auttamassa seuraa monella eri tavalla.

Mitä pidät valmentajan tärkeimpänä ominaisuutena?

Valmentajan pitää olla ihmisläheinen ja aidosti kiinnostunut joukkueen jokaisesta pelaajasta ja pelaajan kehittämisestä. Kun valmentaja kunnioittaa pelaajiaan, pelaajatkin kunnioittavat valmentajaansa ja homma toimii. Valmentajan pitää myös osata ottaa oppia viisaammilta ja kokeneemmilta valmentajilta, eli halu oppia uutta ja kehittyä on myös erittäin tärkeä ominaisuus.

Mikä valmentamisessa on sinusta parasta?

Ehdottomasti se, kun näen että pelaajat viihtyvät harjoituksissa ja peleissä. 

Milloin tiedät olleesi hyvä valmentaja?

Esimerkiksi silloin, kun pelaaja tekee harjoituksissa harjoitellun asian oikein pelissä. Tästä hyvänä esimerkkinä yksi syyskauden peli, jossa T03-pelaaja kuljetti lähelle koria ja joutui puolustuksen kouriin. Kyseinen pelaaja pysähtyi ja pelasi tilanteen hienosti käyttämällä tukijalkaa ja antoi samalla upean lattian kautta syötön vapaalle pelaajalle, joka oli paremmassa paikassa korin toisella puolella. Ja korihan siitä tuli! 

Mikä on ollut ikimuistoisin hetki LePy-urallasi?

Näitä on todella paljon ja yhtä ainoata on mahdotonta nimetä. Omat junnuvuodet olivat hienoa aikaa. Meillä oli hyvä jengi, hyvä valmentaja Kalle ja maanmainio manageri Timppa. Sivuhuomiona mainittakoon, että Timpan Audiin ahdettiin kerran 14 poikaa, koska meillä oli pulaa autoista yhden junnuturnauksen aikana.

Muistan myös 80-luvulta, kun isä vei koko perheen Karakallion koululle katsomaan LePyn edustusjoukkueen pelejä. Katsomot olivat täynnä, kannustus oli kohdillaan ja puoliajalla sai ostaa jäätelöä peltisestä jäätelöautomaatista. "Jyrä" (Jyrki Pajari), "Kalle" (Kalle Lundsten), "Kane" (Ari Kanerva) ja "Pollari" (Jussi Pollari) olivat lapsuusaikani idoleita edustusjoukkueesta.

Sain teini-iässä myös kunnian harjoitella Leppävaareissa oman joukkueen harjoitusten ohella. Näistä harjoituksista on jäänyt positiiviset muistot ja oli todella kiva, että "vaarit" jaksoivat opastaa, kannustaa ja pelata heitä monta vuotta nuoremman pelaajan kanssa.

Valmennustehtävät 91 – 92 syntyneiden tyttöjen parissa olivat hienoja hetkiä sekä Lahden Easter Tournamentin pronssimitali samaisen joukkueen kanssa. 

Miesten joukkueen kanssa voitetut tiukat pelit II divisioonan ylivoimaisia suosikkeja vastaan, kuten Honka Akatemia, olivat myös mahtavia kokemuksia. 

LePyn joululahjapakkaamon rennot ja hauskat tunnit Maxissa ja Sellossa sekä LePyn kesäleirit, eteenkin Solvallan leiri, ovat myös jääneet mukavina muistoina mieleen.

Minkälaisia terveisiä haluat lähettää LePyläisille?

Ollaan ylpeitä omasta joukkueesta ja seurasta! Ja vanhemmat, käykää runsain joukoin kannustamassa omia tyttöjä ja poikia heidän peleissään, teidän tuki on todella tärkeä! Oranssia päälle ja "Let's Go LePy"!!