Vuoden JoJo Jupe Jaakkonen

Milloin ja miksi aloitit LePyssä?
„Kyseessä oli se tavallinen tarina, siis onnellinen sellainen, koska tarina tapahtuu LePyssä! Poikamme Jere aloitteli koripalloilijan uraansa Kallen opissa 93 - 94 -pojissa ja jotta starat saisivat keskittyä pelaamiseen, piti tietysti kasata joukko vanhempia huolehtimaan taustatoimista, ettei nuorten herrojen herkkyys liiaksi kärsisi treenikassien kantamisesta ja pelipaikoille patikoinnista. Vuosi taisi olla 2003 kun ensimmäistä kautta pyörittelin jojon roolissa.“

Mikä LePyssä on parasta?
„LePy on seurana aina edustanut minulle poikavuosilta opittua talkoohenkistä tekemistä. Kaikille on annettu mahdollisuus myötäelää lastemme urheiluharrastusta - monille meistä vanhemmista tästä on itsellemmekin löytynyt oiva kuntoiluharrastus aikuisjoukkueiden puolelta. Hienoa on ollut seurata myös seuran ajoittain hiukan hapuilevaa mutta kuitenkin niin määrätietoista vaellusta kohti ammattimaisempaa ja systemaattisempaa seuratoimintaa. Samalla on annettu meidän amatöörien hoitaa omia postejamme ja kantaa kortemme kekoon. Tästä kiitokset seuran puuhahenkilöille, niin nykyisille kuin myös teille monille takavuosien toimijoille.“

Mikä on paras muistosi seuratoiminnassa?
„Kahvia ja pullaa kirjurille puoliajalla tietysti! Tuntuu vanhalta muistella asioita, mutta minulle muistot ovat kuin Facebookin aikajana, jonka varrelle on kietoutunut monenlaista asiaa läheltä ja kaukaa ja jotka aina erilaisissa yhteyksissä nostavat pintaan jonkin ison tai pienen ilon tai surun, siis muiston. Aina on myös hauska kuulla, milloin kaupassa, milloin katsomossa tai lenkkipolulla kun joku huikkaa että „Jupe, terve!“ ja sanojen suunnasta löytyy joku alkuvuosien Hakkarainen, Sulonen, Tajaddin, Ruoslahti...“

Mikä saa sinut tekemään maksutta näin paljon töitä LePyn eteen?
„Kyllähän tämä on palkitsevaa. Vilpittömät kiitokset, joita sieltä täältä korviin kantautuu, ovat kelpo palkkio. Tänään sain kiitokset tytöille eilen hävinneeltä EBT:n joukkueelta hyvästä pelistä, vaikka en tietääkseni edes palloon koskenut!“

Kuinka paljon aikaa käytät vapaaehtoistyöhön?
„Tuskin meistä vanhemmista kukaan aivan tarkasti edes haluaa tietää paljonko aikaa tulee käytettyä... Pyrin toki tekemään asiat  yhdellä kertaa niin valmiiksi kuin mahdollista, mutta esimerkiksi sarjojen sopimisen aikaan kaikilla rintamilla on melkoinen kaaos, joka on vain rauhassa purettava. Ja otteluita muutetaan vielä moneen kertaan matkan varrella! Itselläni on myös hiukan taipumusta alkaa hifistelemään esimerkiksi turnausjärjestelyjen ja vastaavien asioiden ympärillä, ja silloin niitä tunteja tietysti kertyy, kun on hauskaa tekemistä.“

Minkälaisia terveisiä haluat lähettää muille, jotka miettivät lähteäkö mukaan seuratoimintaan?
„Seuratoimintaan ei tarvitse erikseen lähteä mukaan, vaan jo se että luet tätä tarinointia on seuratoiminnassa mukana olemista. Jos lapsesi tai puolisosi pelaa jossain, mene katsomaan ja kannustamaan! Voit samalla vilkaista ympärillesi, ja jos joku näyttää siltä että saattaisi olla avun tarpeessa vaikka mopin varressa, mene hetkeksi avuksi. Saat todennäköisesti loppupeliksi hyvän juttukaverin kentän laidalle. Ja jos joku kaljupää kysäisee kaveriksi vaikka kellokalleksi niin älä säikähdä, me ei olla vaarallisia vaikka puhutaan ääneen! Tässä asiassa jaan täysin Marikan ja Sarin näkemyksen siitä että aina kun olen apua pyytänyt olen sitä myös koripalloväeltä saanut.“

Jupe muistaa myös hauskan esimerkin seurojen välisestä yhteistoiminnasta: „Lueskelin vuonna 2005 jojoille jaettua Joukkueenjohtajan salkkua, ja huomasin että se oli silloin Hongan palveluksessa olleen Marika Vilasen kirjoittama ja LePyn käyttöön antama  tietopläjäys parhaasta päästä!“