Vuoden Juniorivalmentaja Saara Myllymäki

Vuoden juniorivalmentaja Saara Myllymäki on toiminut valmentajana jo kymmenkunta vuotta. Tällä kaudella hän valmentaa T00- ja T05-joukkueita.

Milloin ja miksi aloitit valmentamisen LePyssä?

Aloitin valmentamisen 14-vuotiaana joukkuekaverini Tuikun kanssa. Meillä oli itsellämme tosi kivat ja innokkaat nuoret valmentajat jotka toimivat hyvänä esimerkkinä. Muitakin tyttöjä joukkueestani valmensi, mutta minä olen ainoa joka jäi tälle tielle suhteellisen pysyvästi.

Saara arvostaa sitä, että LePyssä panostetaan valmentajien kehittämiseen ja annetaan vastuuta. „Hienoa on myös se, että hommaa rakentavat vapaaehtoiset ihmiset, jotka tekevät sitä täydellä sydämellä. Vapaaehtoishommia on hirveästi - halli-valvontaa, pöytäkirjoja, buffaa, kuljettamista, lahjapakkaamoa ja kaikenlaista muuta. Hommia tehdään hymyssä suin, ja toista LePy-huppariin pukeutunutta moikataan aina. Meillä on mahtava yhteishenki, ja seurassa on tekemisen meininki“, kiittelee Saara.

Valmentajan tärkeimpänä ominaisuutena Saara pitää oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta. „Jokaista saliin tulevaa lasta on kohdeltava yhtä hyvin ja on annettava mahdollisuus ja tuki kehitykselle. Lasten erilaiset liikunnalliset lähtökohdat ja fysiikka tulee ottaa huomioon ja pyrkiä tsemppaamaan pelaajia sellaisissa asioissa, joissa nämä kehittyvät. Jokaisesta pitää tehdä niin hyvä koripalloilija ja urheilija kuin suinkin mahdollista.“

Saaran mielestä valmentamisessa parasta on nähdä kehitystä. „Esimerkiksi valmentamieni 00-tyttöjen kanssa on ollut nousujohteinen projekti. Aloitin tyttöjen valmentamisen kun he olivat vanhempia mikroja. Suurin osa aloitti vasta mineissä, ja peleissä tuli aluksi turpaan isosti. Nopeasti tyttöjen pelitaitoja ja pelitapaa saatiin kuitenkin kehitettyä, ja viime keväänä joukkue pelasi alueen mestaruudesta ja II divisioonan mestaruudesta. Kehittäminen on tärkeämpää kuin voittaminen, mutta tässä tarinassa voitot kertovat myös kehityksestä. Nyt harjoitellaan uusia juttuja. Niiden omaksuminen vie aikansa, mutta eteenpäin ollaan menossa. Hienoa on myös nähdä pelaajien into, ja vaikka tytöissä se onkin harvinaisempaa, niin erityisesti omalla ajallaan hallille tai ulkokentille aktiivisesti hakeutuvat pelaajat ilahduttavat minua aina.“

Saara toivoo sydämestään, että LePyn talent-vuoro saisi enemmän kävijöitä. „10 000 tunnin harjoittelu tekee mestarin, mikä tarkoittaa 2 tuntia päivässä, 50 viikkoa vuodessa, 10 vuoden ajan“, sanoo Saara.

Saara tietää olleensa hyvä valmentaja tavatessaan vanhan pelaajan, joka muistelee hyvällä peliaikoja, ja jatkaa: „On hienoa nähdä, että pelaajat menevät eteenpäin elämässään. Harvoista tulee huippuja, mutta haluaisin, että kaikista „mun“ tytöistä tulisi onnellisia ihmisiä, jotka osaavat ottaa muut huomioon, kannustavat toisia, arvostavat uuden oppimista ja pitävät huolta terveydestään ja toimintakyvystään harrastamalla liikuntaa.“

Ikimuistoisimpia hetkiä Saaran valmennusuralla ovat olleet useat täpärät voitot, kuten 99-tyttöjen pronssimitalimatsi Kouvolassa 2010 ja 00-tyttöjen välierävoitto Hongasta Ricohissa 2012. „Myös semifinaalivoitot kevään 2012 aluefinaaleissa tuntuivat hienoilta, sillä tytöt pelasivat niin hyvin. Pääasiallisesti muistiin jäävät hetket ovat sellaisia, kun joukkue ylittää itsensä ja toteuttaa niitä asioita joita on harjoiteltu. Uskon, että ikimuistoisia hetkiä on tulossa vielä paljon lisää :)

Mikä on tavoitteesi valmentajana?

Tavoitteeni valmentajana on tehdä aina parhaani siinä tilanteessa missä olen. En katso "valmentajauran" suhteen kovin pitkälle, koska siviilikoulutukseni tähtää erilaiseen uraan. Päätän siis kausi kerrallaan minkä verran olen mukana ja minkä joukkueen tai joukkueiden kanssa. Tavoite on yhdistää mielekkäällä tavalla valmentaminen, muu ura ja kotielämä. En halua mennä treeneihin väsyneenä ja arpoa mitä tehdään. Haluan, että pystyn olemaan läsnä ja tarvittaessa juttelemaan pelaajien kanssa ennen tai jälkeen treenien. Pelaajan luottamus on ansaittava, joten valmentajana on oltava avoin ja annettava myös itsestään paljon. Toivon, että olen antanut hyviä eväitä elämään niille pelaajille joita en enää valmenna ja että nykyiset valmennettavani oppivat minulta sekä niitä taitoja, joista on hyötyä kentällä että niitä joita tarvitaan kentän ulkopuolella.