Vuoden LePyläinen Sari Sivonen

Tämä Sari Sivosen haastattelu julkaistiin lyhennettynä LePyn kausijulkaisussa 2012 - 2013.

Vuoden LePyläinen 2012 Sari Sivonen aloitti LePyssä poikansa joukkueen jojona vuonna 2008: "Matias siirtyi LePyyn Lapuan Korikobrista 2005 vuoden alussa, aluksi olin mukana kannustusjoukoissa, taisi olla vuonna 2008, kun lähdin mukaan jojoksi eli se tavallinen tarina, oman lapsen harrastuksen kautta."

Sarin mielestä LePyssä on hienoa se, että seuraa kehitetään koko ajan järkevällä tavalla. „Valmentajien koulutuksesta huolehditaan, samoin joukkueen taustahenkilöiden. Seuran omat juniorit voivat halutessaan siirtyä valmennuspuolelle, ja koulutuksiin osallistumista kannustetaan.  Monet juniorit ovat myös seuran innostamana käyneet erotuomarikoulutuksen, jonka käytyään pääsee näkemään korista myös hieman toisesta näkökulmasta. Ehkäpä joillekin tuomaroinnista tulee myös hyvä elinikäinen harrastus! LePyläisenä on mukava olla, seurassa on yhdessä tekemisen meininki. Harrastajia löytyy joka ikäluokasta Liikuntaleikkikoulusta alkaen“, jatkaa Sari.

Mikä on paras muistosi seuratoiminnassa?
„Poikien ensimmäinen Ricoh-turnaus ja äitien huima kannustusjoukko perjantai-illan ensimmäisessä pelissä. Vuosien varrella on osa pojista lopettanut tai vaihtanut seuraa, mutta ystävyys äitien kanssa jatkuu edelleen.“

Mikä saa sinut tekemään näin paljon LePyn eteen?
„Urheiluseuratoiminnassa näkee hyvin kättensä jäljen. LePyssä tehdään töitä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen. Olen syntynyt liikunnalliseen perheeseen ja saanut asua koko lapsuuteni ja nuoruuteni Urheiluopistolla, joten olen kasvanut liikuntaan ja urheiluun ja saanut lapsuudenkodistani mallin – urheiluseurassa on hyvä olla.“

Minkälaisia terveisiä haluat lähettää muille, jotka miettivät lähteäkö mukaan seuratoimintaan?
„Rohkeasti mukaan, tämä on mukavaa ”työtä”, jota tehdään lasten ja nuorten hyväksi. Jokaista vapaaehtoista tarvitaan. Aina voi tehdä omien resurssien mukaan, pienikin apu on hyvä apu!“