Nordea-turnaus 2012

Kouvolassa 16. - 18.11.2012 pelattuun Kouvot-turnaukseen osallistui LePystä 6 joukkuetta:

• B-pojat
• B-tytöt 2 joukkueella
• Tytöt 1999
• Tytöt 2000 kahdella joukkueella
• Tytöt 2001
• Tytöt 2002

B-pojat sijoittuivat sarjassaan kolmansiksi, B-tytöt sijoittuivat sijoille 9 ja 15. Tytöt 1999 sijoittuivat sarjassaan neljänsiksi samoin kuin T00 Kengurut. Raportti T00:n Kouvolan-matkasta alempana tällä sivulla.

T00 Tiikerit päätyivät kahdeksannelle sijalle. T01:n sijoitus oli sarjassaan viides. T02 oli ensimmäisessä matkaturnauksessaan ja eteni pronssiotteluun saakka; loppusijoitus oli neljäs.

T00 vietti viikonlopun Kouvot-turnauksessa. Tsemppi oli hirmuinen ja matka elämyksiä täynnä.

LePyn nuoremmat C-tytöt lähtivät Kouvolan turnaukseen kahdella tasavahvalla joukkueella, Tiikereinä ja Kenguruina. Bussiin hypättiin kolmelta perjantai-iltapäivänä ja perille saavuttiin kuuden maissa. Majoitustilana toimi Tornionmäen liikuntasali, jossa verhon takana majailivat Namikan samanikäiset tytöt.

Pelit alkoivat Kenguruiden matsilla TikSiä vastaan. Peli alkoi hyvin tyttöjen peloista huolimatta. Ottelun edetessä tuomarilinja herätti hämmennystä, kun LePyläisiä rangaistiin aktiivisesti. Viimeisessä erässä Sara ja Gabi ulos pelistä ja Merillä neljä virhettä. Hermot olivat kireällä, mutta periksi ei annettu. Matsi ansiokkaasti taistellen LePylle neljällä pisteellä. Seuraavassa pelissä TuRia vastaan Tiikerit pelasivat hyvin, mutta TuRi todettiin 14 pistettä vahvemmaksi. Takamiesosastolta Amanda sivussa.

Lauantai alkoi aikaisin Kenguruiden pelatessa SBG:tä vastaan. Tässä pelissä saatiin oma osaaminen esiin, ja syksyn aikana harjoitellut asiat toimivat loistavasti. Matsi LePylle 49-30. Seuraavaksi Tiikerit sai vastaansa HyPon. Peli alkoi hyvin, mutta kolmannessa erässä 0-9 -romahdus johti takaa-ajoasemaan, josta 8 pisteen voitto viimeisessä erässä ei ihan riittänyt. Peli pisteellä HyPolle. Tässä pelissä Emmalta polvi sijoiltaan ja Kuusankoskelle sairaalaan.

Pian Kengurut olivat taas kentillä. Vastassa tuttu Hokkibasket, josta selkeä voitto 48-12. Illan viimeisessä matsissa 7 pelaajan voimin PeKaa vastaan lähtivät Tiikerit. Kova taistelu todella taitavaa, isoa joukkuetta vastaan. Tässä pelissä koville joutui Annika, jolta törmäystilanteessa murtui ranne. Kuudella tytöllä matsi loppuun ja vastustaja todettiin kovemmaksi. Pisteet 26-44 turnauksen voittajaa vastaan.

Illan ohjelmassa oli vielä ruokailu ja osalla disco. Luokkaan jääneet tytöt viihtyivät tanssiesitysten parissa, ja ilmeisesti myös discossa oli (vähän liiankin kauan) kivaa. Nukkumaan päästiin kuitenkin ja ilmeisesti väsyneinä, sillä hiljaisuus laskeutui melko pian.

Sunnuntaina kaivettiin esiin taistelutahtoa. Tiikerit kuudella pelaajalla upeaan tsemppivoittoon TikSistä, semifinaalissa Kengurut TuRia vastaan. Raivokas taistelu ei ihan riittänyt, ja turkulaiset menivät 7 pisteen etumatkalla finaaliin. Tiikereiden viimeinen peli oli uusinta HyPoa vastaan. Nyt väsymys näkyi jo todella vahvasti, eikä korihanoja tahdottu saada millään auki. Peli 17-35 Hyvinkäälle, jolle aiemmin hävittiin pisteellä. Pronssipelissä kohdattiin meille uusi joukkue Jymy. Joukkueen tähtipelaaja saatiin melko hyvin kuriin, mutta vastustajalla onnistujia löytyi laajalta rintamalta, kun taas meidän heitot kimpoilivat suurella prosentilla muualle kuin koriin. Väsymys tuntui painavan enemmän kuin vastustajalla, joka oli yöpynyt jossain muualla kuin koulun lattialla. Peli 31-17 Jymylle.

Matsin jälkeen suunnattiin turnausbussiin yhdessä nuorempien ja vanhempien tyttöjen kanssa. Nyt sai syödä karkkia, herkkuja ja höpöttää. Osaa väsytti ja jutut muuttuivat yhä sekavammiksi lähestyttäessä Leppävaaraa. Hallin pihalla sateessa odotti joukko vanhempia.

Tyttöjen kannustus toistensa peleissä oli taas esimerkillistä, ja muutenkin hommat hoituivat pääosin hyvin kipeilystä ja loukkaantumisista huolimatta. Valmentajaa ilahduttivat onnistumiset aggressiivisessa puolustuksessa ja siirtymähyökkäyksissä, joita on syksyn aikana harjoiteltu. Jaetulla joukkueella sijat 4 ja 8 kovatasoisessa turnauksessa, jossa lähes kaikki muut esiintyivät edustusjoukkueillaan, on todella hyvä suoritus. Myös turnauksen finalisteja vastaan pystyttiin haastamaan hyvin.

Kiitos tytöille ja vanhemmille, tästä on hyvä jatkaa!

Saara

LePyn T2002-ryhmä kasvoi ainakin vuoden ensimmäisessä matkaturnauksessaan Kouvolassa

Joukkueen ensimmäinen yhteinen matkaturnaus Kouvolaan oli todellinen onnistuminen. Joukkueessa oli mukana 13 pelaajaa ja 3 valmentajaa. Lisäksi paikan päälle saapui päivittäin iso kannustusjoukko pitämään huolta joukkueen tsemppaamisesta.

Matkustimme Kouvolaan bussilla yhdessä kolmen muun LePyn joukkueen kanssa. Turnausinnostus näkyi jo bussissa, ja bussikuskilla oli kestämistä.

Kouvolassa majoituimme koulun lattialla juhlasalissa yhdessä B-tyttöjoukkueen kanssa. Verhon takana majoittui kolme Helsingin NMKY:n joukkuetta, joten yksityisyydestä ei ollut puhettakaan. Se ei tosin häirinnyt ketään muuta kuin joukkueen valmentajia. Pelaajat nukkuivat yöt sikeästi kumipatjat naristen unilelut kainaloissaan.

Ruokailut tapahtuivat Mansikka-ahon koululla, johon käveltiin neljästi päivässä pari kilometriä suuntaansa. Pipot päässä ryhmä tallusti syömään välillä vähän arveluttavaakin ruokaa.  Joukkue kuitenkin söi esimerkillisesti, mikä takasi energian riittämisen raskaan kolmipäiväisen turnauksen ottelutahtiin.

Turnausdisco järjestettiin lauantai-iltana ja toki sinnekin lähdettiin joukkueena. Etukäteen harjoiteltiin askelkuviot sekä cat walk -kävelyt. Joukkueen valmentajat Sofia ja Rosa ohjasivat ja auttoivat viimeisimpien muuvien hiomisessa, jotta tytöillä olisi kenttä hallussa myös discossa. Ja niinhän se olikin.

Turnauksen ottelut pelattiin majoituskoulun vieressä olevassa salissa Urheilupuiston koulussa. Peliaika oli lyhyt 4 x 5 minuuttia. Jokainen pelaaja pelasi toki joka ottelussa, mutta kovin lyhyeksi jäi jokaisen peliaika lyhyellä peliajalla.

LePyn kohtasi lohkossaan kolme joukkuetta. Perjantaina vastaan asettui Hongan vuotta nuorempi joukkue. Ensimmäiset 3 minuuttia LePy ihmetteli vastustajan taitavuutta, mutta sitten peli otettiin haltuun. Honka kaatui reippaasti lukemin 17-38, ja ensimmäinen turnausvoitto oli taskussa.

Lauantaiaamuna vastaan asettui HNMKY Pakila. HNMKY:n joukkueessa pelasi pitkä ja taitava tulevaisuuden lupaus, joka hallitsi korin alusta molemmissa päissä. LePy taisteli kuitenkin joukkueena, ja ottelu eteni jatkoajalle. Sudden death -menetelmällä pelattu jatkoaika tarkoitti, että ensimmäisen korin tehnyt joukkue voittaisi ottelun. Aloitushypyn hävittyään LePy riisti pallon vastustajalta ja lähti hyökkäämään. Pallo kiersi pelaajalta toiselle, kunnes ensimmäinen ratkaisuyritys lensi ilmaan. Lähes kaikki jännittivät, menisikö pallo koriin, mutta Sofia Lassila seurasi tilannetta, otti levypallon ja teki näyttävän korin. LePy oli voittanut ottelun.

Iltapäivällä vastaan tuli EBT. Kaikki lohkon ottelut olivat olleet tiukkoja, joten tiedossa olisi jälleen trilleri. LePy johti ottelua aina viimeiseen sekuntiin asti. Vastustaja sai kuitenkin vielä mahdollisuuden, kun jäljellä oli sekunti peliaikaa. Pidempää sekuntia ei taida elämässä olla kuin odottaa laskeutuuko pallo koriin vai meneekö se ohi. Ja ohihan se meni. LePy oli voittanut lohkonsa.

Sunnuntaina edessä oli semifinaali Wartti Basketia vastaan. Aamusta asti LePy oli jännittänyt, miten pelit menee. Ruoka ei oikein maistunut aamiaisella, ja osa murehti mitä tapahtuisi jos vaikka hävittäisiin.

Valmentajat tekivät kaikkensa jännityksen laukaisemiseksi. Kerrottiin vitsejä, juostiin lenkkiä, ja käytiin läpi ottelun saloja. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Jännitys näkyi kentällä, eikä pallo meinannut mennä koriin, ei läheltä eikä kaukaa. Ottelu päättyi Wartin kolmen pisteen voittoon, ja LePy eteni pronssiotteluun.

Turnauksen viimeisessä ottelussa oli ilmassa yliyrittämistä. Jokainen halusi mitalin. HNMKY:n tutuksi tullut tulevaisuuden lupaus oli kuitenkin tällä kertaa ohittamaton, ja pronssimitalit matkasivat Helsinkiin.

Mitä LePylle jäi käteen? Mieletön kokemus, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Joukkue ei ole koskaan ollut mitalipeleissä ja kokenut vastaavaa jännittämistä. Joskus sekin on koettava. Ensi kerralla olemme jo kokeneita mitaliehdokkaita.

Ja se taistelu, niin se taistelu, jota tullaan näkemään vielä pitkään.  Sellaista ei ole kentällä ennen nähty. Oli pallo sitten ilmassa, maassa tai vastustajan kädessä, niin ME halusimme sen. Ja ME otimme sen.

Entä sitten kentän ulkopuolella? Erittäin vahva ja itsenäinen joukkue, joka kasvoi vähintään vuoden yhdessä viikonlopussa. Se kaikki mitä opimme kentän ulkopuolella ei välttämättä näkynyt pelissä tai kotiin tultaessa vielä kotona. Mutta se kantaa tätä joukkuetta ja näitä nuoria vielä pitkään. Valmentajatiimimme jäsenet Rosa ja Sofia tekivät upeata työtä tyttöjen kanssa. Jatkossa joukkueen voi jättää täysin näiden kahden harteille.

Ja entä minä sitten. Kylmät väreet viiltävät läpi vartalon kun muistelen mennyttä viikonloppua. Se oli mieletön. Meidän jengi on ihan mahtava. Joukkue on täynnä erilaisia yksilöitä, mutta on kuitenkin joukkue – niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Olen todella ylpeä joukkueestamme. Ja lupaan teille, että näistä tytöistä kuullaan vielä!

Viikonlopun yhteenveto:

Nousussa

• taistelutahto
• turnausdisen askelkuviot

Laskussa

• kumipatjat
• yli 50-vuotiaat miesskriinaajat
• turnausruoka ja vatsatauti

Marika