JBT 2014
LePy T04 rummutteli viime syksynä erinäisissä yhteyksissä kaipaavansa rinkiin uusia pelaajia. Joukkueen väkimäärä kasvoikin 24:ään kun kymmenisen kolmosluokkalaista tyttöä lähti uutena mukaan koriksen saloihin. Tämän kevään JBT:hen eli Turussa järjestettävään koristurnaukseen lähti yhteensä 20 tyttöä, joista noin puolet oli tällä kaudella aloittaneita.
Turnaukseen lähdettiin kahdella tasavahvalla joukkueella samaan T04/05 Fun -sarjaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä omat joukkueet 04-tyttöjen kilpasarjaan ja tähän Fun-sarjaan, mutta haluttiin päättää kausi rennosti ja yhdellä porukalla. Se olikin oikein viisas ratkaisu, sillä koko viikonloppuna me emme nähneet muita pelejä kuin oman sarjamme matsit. Jos olisimme pelanneet kahdessa eri sarjassa, olisimme kadottaneet toisemme Turkuun ja viettäneet koko viikonlopun erillään. Vaikka nytkin aikataulut menivät välillä ristiin, niin pääsimme kannustamaan toisiamme ja saimme viettää yhteistä vapaa-aikaakin isona porukkana.
Pelit sujuivat hyvällä fiiliksellä ja voittoputkessa. Vastustajat kaatuivat yksi kerrallaan kun LePyn tytöt yhdistivät konkarien kokemuksen ja uudempien tyttöjen alkuinnostuksen. Kaikki tytöt taisivat päästä korinteon makuun ja etenkin juuri aloittaneiden tyttöjen koreja riemuittiin äänekkäästi silloinkin, kun meillä oli selvät johtolukemat. Vanhempiakin oli paikalla runsaasti ja kannustus pelasi hienosti.
Ja kun samassa sarjassa pelaa kaksi joukkuetta, jotka eivät suostu ottamaan tappiota vastaan, käy väkisinkin niin että sunnuntaina on molemmilla vastassa loppuottelu, joka on samalla peli toisiamme vastaan. Osalla tytöistä oli tästä jo kokemusta Kouvolan turnauksesta, ja he osasivat heti sanoa etteivät kerta kaikkiaan halua pelata toisiaan vastaan. Aikuiset tsemppasivat tyttöjä ottamaan se hyvänä harjoituksena ja niin että kerrankin treeneissä on virallinen tuomari! Ja treeneissähän pelataan aina täysillä. Korostimme myös, että vastakkain pelaamisella ei ole mitään tekemistä ystävyyden kanssa, koska toista vastaan pelaaminen ei muutenkaan ole osoitus toisen vastustamisesta ihmisenä.
Ja niin saatiin loppuottelu käyntiin. LePy Orange sai pelata omassa peliasussa ja toiselle joukkueelle askarreltiin syksyn sinisistä Kouvola-turnauspaidoista pelipaidat maalarinteipillä. Alkuun peli oli aikamoista hosumista ja etenkin siniset syöttivät useita harhasyöttöjä Orangeille - ei mikään ihme kun koko viikonlopun on pitänyt etsiä vapaata oranssia paitaa! Aikaa myöten peli kuitenkin tasaantui ja tytöt saivat keskittymisen kohdilleen. Vanhemmat toivoivat toki kukin oman tyttönsä joukkueen voittoa, mutta hyville yksilösuorituksille osoitettiin suosiota tasaisesti joukkueesta riippumatta.
Hyvin olivat Hemppa ja Ella onnistuneet joukkuejaossa, sillä ottelu oli todella tasainen ja kumpi vain olisi voinut viedä voiton kotiin. Lopulta eroa tuli kuusi pistettä. Loppuhuuto huudettiin isossa rivissä yhdellä porukalla ja pokaali tulee kiertämään joka tytön kotona joukkueesta riippumatta.
Viikonlopusta jäi reppuun hienoja kokemuksia, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vielä tuhat askelmaa lähemmäs taivasta kavunnut joukkuehenki! Yhteistä fiilistä kuvaa parhaiten tapaus valmentaja-Ella: Varasimme Ellalle 19-vuotissynttäriyllätykseksi huoneen hotellista eli vapautuksen kumipatjalla nukkumisesta 20 lapsen seurana voikkasalissa. Ellan eka kommentti oli: "Onko se pakko ottaa vastaan? Mitä mä siellä teen, yksinäni?"
Kiitos ihanille tytöille, upeille valmentajille, tehokkaalle huoltotiimille ja jälleen hienon turnauksen järjestäneelle turkulaiselle korisväelle!
Huoltotiimiläinen Tuija
