B-pojat Latviassa

B-poikien kauden kolmas BBBL-sarjan turnaus pelattiin päättyneenä viikonloppuna Riikassa.

Otteluohjelma oli tehty sen verran suotuisasti, että reissuun lähdettiin vasta perjantai aamuna. Länsisatamassa kohtasi yllättävän reipas ryhmä, vaikka tapaamisaika oli teinipojille haastava 6:45. Onneksi bussimatkalla oli mahdollisuus levätä. Kauden kolmannella reissulla eivät Via Baltican tarjoamat maisemat juuri jaksaneet enää kiinnostaa.

Ohjelmassa oli neljä ottelua, kaikissa kohdattiin Latvialaiset vastustajat. Perille saavuttiin perjantaina iltapäivällä, puolitoista tuntia ennen ekaa matsia. Ehkäpä parempi näin, ottelua ei ehditty liikaa jännittää. Joukkuetta koko kauden vaivanneet loukkaantumiset kiusasivat jälleen, joten Elias Kataja ja Otto Mäkelä oli jouduttu jättämään kotiin. Vastavuoroisesti vielä C-ikäiset Hannes Nieminen ja Patrick Parve pääsivät ensi kertaa kokeilemaan näissä ympyröissä.

Ensimmäinen vastustaja oli paikallinen Ridzenes Rajas. Riikan kokoisesta kylästä tuntuu löytyvän useampia kovatasoisia korisjengejä. Muita yhtäläisyyksiä Espooseen ei juuri olekkaan.

Peli alkoi kovavauhtisena, kumpikin jengi oli liikkeellä kevyellä jalalla. Kova vauhti johti tosin pallonmenetyksinn puolin ja toisin. Alun jälkeen LePy alkoi kuitenkin paremmin noudattaa Coach Pokkisen pelisuunnitelmaa, ja tuntui olevan koko ajan enemmän kuskin paikalla. Kaverin runit saatiin poikki nopeilla hyökkäyksillä, tai rohkeilla ajoilla hyvän pallonliikkeen jälkeen. Neljännessä erässä Ridzenes pääsi vielä iskuetäisyydelle, mutta Hugo Gillberg repäisi viime minuuttien kolkillaan johdon kuuteen pisteeseen, jota oranssit puolustivat loppuun saakka raivokkaasti. Hugo pelasi muutenkin ehkäpä uransa parhaan ottelun. Muita maininnan arvoisia olivat nopeudellaan ja fyysisyydellään vaikutuksen tehnyt Axel Talonpoika, sekä luotettavasti joukkuettaan jälleen johtanut Jere Leppänen. Junnut Patrick ja Hannes selvisivät tulikokeesta myös vähintäänkin puhtain paperein.

Lauantai aamuna kohdattiin viikonlopun kovin vastustaja BS Ridzene. Vastustaja tiedettiin kovaksi, olihan kyseessä Latvian kärkiporukka. Totuus Ridzenen taidoista ja urheilullisuudesta valkeni melko nopeasti, ja valmennus päätyi ottamaan ensimmäisen aikalisän jo ajassa 1:43, tilanteessa 4-0. Tämä ei juuri tilannetta auttanut, ja vastustaja teki myös seuraavat 8 pistettä. Tämän jälkeen Axel sai rohkealla ajolla avattua oranssien pistetilin - mikä jäikin ensimmäisen erän ainoaksi koriksi. Erätauolle jäätävistä 23-2 lukemista. Toisessa ja kolmannessa erässä kentällä nähtiin valitettavan alistunut oranssi ryhmä. Valmennukselta tulleen palautteen myötä pojat kuitenkin kokosivat itsensä vielä neljänteen erään. Se voitettiinkin numeroin 14-11, tappio kuitenkin numeroin 71-32.

Seuraava peli tuli sitten vastaan turhan nopeasti, taukoa pelien välissä oli vain puolitoista tuntia. Samalla tuli jälleen todistetuksi, että tässä sarjassa ei ole helppoja pelejä. Etukäteen arvoituna vastustaja DSN piti olla voitettavissa, ja peli pysyikin tasaisena neljänteen erään saakka. Väsyneet LePyläiset joutuivat toistuvasti rikkomaan vastustajaa, joka pussitti vapaaheittoviivalta peräti 17 pistettä. Oma hyökkäyspelikin hajosi lopussa, eikä viimeisessä erässä tehty kuin kaksi pelitilannekoria. Oranssi ei varsinaisesti ollut millään pelin osa-alueella huonompi joukkue, mutta tappio kirjattiin kuitenkin lukemin 42-46. Tappiosta huolimatta ei voi ohittaa Robin Pihlströmin hienoa esitystä. Robin johti tässä pelissä joukkoa tuplatuplan 18/17 arvoisesti.

Tappioiden tuomaa pettymystä lähdettiin hukuttamaan Riikan yöhön. Vanhasta kaupungista löytyi T.G.I. Fridays ravintola, joka tarjosi onnistuneen illan väsyneille pelimiehille. Riikan vanhakaupunki näyttäytyi myös varsin viehättävänä pimenevässä illassa, ja hotellille palailtiin leppoisissa tunnelmissa.

Sunnuntai aamuna oli sitten selvää, että tänään pantaisiin rähinä päälle. Joukkue ei aikonut lähteä kotimatkalle tappio niskassaan. Vastustaja VEF oli kuitenkin samalla ajatuksella liikkeellä. Heillä oli myös ikävän kookkaita ja taitavia pelimiehiä korin alla, joten ennakkoasetelma ei ollut kovin lupaava. Peli alkoi tasaisissa merkeissä, kummankin joukkueen taistellessa tilanteet loppuun saakka. VEF teki kuitenkin korit, joten Jarkko oli pakotettu aikaiseen aikalisään. Tämän jälkeen oranssi lisäsi pelirohkeutta, ja erä saatiin käännettyä voitoksi. Tästä eteenpäin ottelu alkoi muistuttaa enenevästi vapaaottelua. Kaikki tilanteet vietiin loppuun saakka kolhuista piittaamatta. Korinalustaisteluissa kunnostautuivat erityisesti Hugo kymmenellä levypallolla, sekä Robin kahdeksalla. Asenteesta kertoo myös se, että LePy voitti fyysisemmän vastustajan kolmen sekunnin alueella lukemin 22-14. Hyökkäyspelin hienouksia ei juuri nähty, mutta kovaa puolustusta kummaltakin joukkueelta. Minuutti ennen loppua Jere, Axel ja Rihards Ozolins pistivät pystyyn epätasaisen painimaaottelun. Selkävoiton kunniaksi kiistapallo ojennettiin LePylle. Kun johto oli tässä kohtaa kuusi pistettä, tämä katkaisi Latvialaisten selkärangan. Lopun pakollisen taktikoinnin jälkeen päästiin juhlimaan riemukasta voittoa. Hieno comeback joukkueelta, varsinkin kun matsi oli yksi fyysisimmistä joukkueen koskaan pelaamista. Tämän jälkeen ajeltiin kauniissa auringonpaisteessa Tallinnaan, josta päästiin kotiin uudella Tallinkin Mega Starilla. Nyt treenataan ja pelataan kotimaan kamaralla, BBBL lopputurnaus on ohjelmassa vasta vappuna.

Kokonaisuutena joukkue parantaa näissä peleissä koko ajan, toki tiettyä tasaisuutta vielä kaivattaisiin. Turnauksen onnistujista voisi mainita Jeren, Hugon, Axelin ja Robinin, joka todisti viimeistään nyt olevansa ikäluokassaan kansainvälisen tason sisäpelaaja.