LePy teki historiaa!

28.11.2016

Sunnuntaina 27.11.2016 pelattu 3.divisioonan ottelu LePy Black Horse-PaKu huomattiin lähestulkoon jokaisessa suomalaisessa mediassa.

Lintumetsän koulu oli ääriään myöten täynnä, kun LePyn 90-vuotias Maj Forsman-Vakio pelasi ottelussa ja teki näin maailmanennätyksen iäkkäimpänä sarjaotteluun osallistuneena naispelaajana.

Maj Forman-Vakio on pelannut koripalloa jo 70 vuotta, mutta silti ottelu jännitti. Muut pelaajat kun olivat kaikki noin 60 vuotta nuorempia. Forsman-Vakio pelasi ottelun avauskokoonpanossa ja pääsi heittämään korinkin!

LePy voitti PaKun lukemin 62-48.

Katso tapahtuman video https://www.dropbox.com/s/t79saup55z8ugr7/Lepy%20Maj.mov?dl=0

Majn ja LePyn tarina

Muksusta mummoon!

Leppävaaran Pyrintö täyttää tänä vuonna 85 vuotta.

LePyn Ladies joukkue täyttää tänä vuonna 45 vuotta.

Maj Forsman-Vakio, joukkueen alkuperäisjäsen, täyttää tänä vuonna 90 vuotta.

Juhlittavaa riittää siis kaikilla saroilla.

LePy ottaa koripallon lajivalikoimaansa ensimmäisinä seuroina Suomessa

Leppävaaran Pyrintö perustettiin vuonna 1931. Alussa seura keskittyi yleisurheiluun, mutta pian lajivalikoimaan tulivat mukaan voimistelu, jalkapallo, hiihto, suunnistus ja pesäpallo. Koripallon rantautuessa Suomeen vuonna 1937 LePy oli yksi ensimmäisistä seuroista, jossa koripalloa alettiin pelata. Ensimmäisessä Suomen koripallomaajoukkueessa vuonna 1939 pelasi kolme lepyläistä: Vladi Marmo, M. Salminen ja Reino Valtonen.

Säännöllinen koripalloharjoittelu LePyssä aloitettiin syksyllä 1945. Välittämättä niukasta taidosta lähdettiin mukaan piirin A-sarjaan. Kokemattomat joukkueet saivat armotta selkäänsä. Miesten into tyrehtyi varsin pian, mutta tytöt jatkoivat. Seuraavina vuosina joukkue pelasi B- ja C-sarjassa, peli alkoi luistaa ja mestaruuksiakin tuli. A-sarjassa mestaruus jäi saavuttamatta. Tytöt vastasivat Pyrinnön parhaista urheilusuorituksista monen vuoden ajan.

Piirin sarjan ottelut pelattiin Arkadian yhteiskoululla. Espoossa ei ollut paljon muita seuroja, joten pääosa vastustajista oli helsinkiläisiä. Vastustajista mieleen jäi parhaiten EKV, eli Eiran Kisaveikot, koska he tulivat ja voittivat aina kaiken. Myös KaPo oli tuttu vastustaja LePylle.

Shortsit lakanoista ja paidat verhokankaasta

Elettiin sota-aikaa, joten varusteita ei ollut saatavilla. Hilkka Kunnas-Vuori toimi joukkueen räätälinä. Shortsit tehtiin vanhoista lakanoista. Puserot neulottiin verhokankaasta. Jotain kenkiä oli, mutta osa pelasi paljain varpain. Suutari teki pallon vanhasta nahasta salaa, koska nahkaa ei ollut ja sitä sai ostaa vain kortilla. Pallo oli niin painava, ettei kukaan jaksaisi sitä heittää tänä päivänä. Sota-aikana ei mitään saanut mistään. Verhot ja lakanat oli kelvattava. Suurin shokki joukkueelle tuli kymmeniä vuosia myöhemmin harjoituskoululla, kun koulun varastosta löytyi häkillinen erilaisia palloja. Sellaista joukkue ei ollut koskaan nähnyt. Joukkueella oli ollut vain yksi pallo kautta aikojen. Sekin painava.

Sotien aikaan seuratoiminta hiipui. LePyn miesten joukkue ja osa naisistakin oli rintamalla. Koripallo sai jäädä hetkeksi. Seuran johtokunnasta yli puolet antoivat henkensä isänmaalle, joukossa myös seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Lauri Hintsanen.

Sotien jälkeen ryhmä nuoria tyttöjä ja heidän äitejään päätti kysyä seuran puheenjohtaja Vladi Marmolta saisivatko he elvyttää seuran. Vladi Marmo, professori, geologian tutkimuslaitoksen ylijohtaja, asui Leppävaaran perukoilla. Marmon huvilassa ryhmä päätti aloittaa seuran elvyttämisen.

Äiti sanoi jo vuonna 1971 ”jumalatonta menoa vanhat naiset”

Maj on ollut ikänsä myös työelämässä. Aluksi hän oli vakuutusyhtiön pääkassa. Naimisiin Maj meni olympiavuonna 1952 ja synnytti kaksi poikaa. Lasten saannin jälkeen Maj palasi pankkiin töihin ns. kymmenen päivän sopimuksella. Töitä tuli kuitenkin lisää, kun muiden työntekijöiden äitiyslomat lisääntyivät. Jatkosta Maj sopi, että hän tulisi aina tunnin varoitusajalla, eli heti kun oli ehtinyt maalata naamansa. Niin pankinjohtaja sitten soitti Majlle ja kysyi, että onko rouvalla jo ruusut poskilla, että ehtisikö hän töihin.

Kahden pojan kasvattamisen jälkeen Maj halusi taas heittää palloa koriin. Vuosi oli 1971. Leppävaaran Pyrintö oli harvoja Espoossa toimivia seuroja. Koska ryhmässä oli myös aktiivisia naisvoimistelijoita, yhteistyö Viipurin Urheilijoiden naisvoimistelijoiden kanssa oli luontevaa. Ryhmä tarvitsi salivuoron, joka myönnettiin Munkkiniemen kansakoululta. Salivuoron maksamiseksi tarvittiin pankkitili. Yhdistämällä Leppävaara, Viipurin Urheilijat ja koripallo nimeksi saatiin LeViKo. LeViKo pelasi ja harjoitteli 15 vuotta Munkkiniemen kansakoululla Viipurin Urheilijoiden ja Karhun Poikien vuokralaisena, kunnes LePy vuonna 1988 otti joukkueen siipiensä suojaan ja joukkue sai vuoron Veräjäpellon koululta. Veräjäpellon koululla joukkue harjoitteli seuraavat yhdeksän vuotta, kunnes vuonna 1996 harjoituspaikka vaihtui Mäkkylän koululle, jossa joukkue harjoittelee edelleen kerran viikossa.

”Tämä on niin hauskaa ja tää on niin kivaa!”

LePyn Ladiesin alkuperäisjäsenistä 45 vuoden takaa ainoa elossa oleva pelaaja on Maj Forsman-Vakio. Ladies-joukkueen jäsenet ovat 70-80-vuotiaita. Toiseksi viimeinen alkuperäisjäsen Beatrice Uotila kuoli vuosi sitten. Maj Forsman-Vakio saattoi pelikaverinsa lepoon uskoen, että taivaassa on nyt enkelten koripallojoukkue. Hautajaisissa pappi olikin kauniisti todennut: ”Olen aina tiennyt, että enkelit soittavat harppua, mutta nyt tiedän että he pelaavat myös koripalloa.”

LePyn Ladies joukkue harjoittelee edelleen kerran viikossa Mäkkylän koululla. Joukkueen jäseniä on kahdeksan, mutta hyvin usein on joku poissa. Huumori ja yhdessäolo ovat edelleen tärkeitä. Mäkkylän koulun sali on alamittainen ja korit väärällä korkeudella, mutta se toimii joukkueelle. Hiki tulee kuulemma aina. Osa pelaajista on iän myötä joutunut vähentämään liikettään, mutta kukin saa osallistua toimintaan omista lähtökohdistaan. Joukossa on heikkonäköisiäkin. Kun heikkonäköisempi tekee korin, niin joukkuetoverit kuittaavat heti, että niin ne näkövammaisetkin onnistuu. Joskus harjoituksiin pääsee paikalle vain viisi pelaajaa. Aktiivisimpana pelaajana Maj pelaa tällöin molemmissa joukkueissa. Näin peli saadaan pelattua vähäisestä määrästä huolimatta.

Parasta lääkettä ikäihmisten elämään

Maj on nyt 90-vuotias. Liikunnallisen elämäntavan ansiosta hän on edelleen huippukunnossa. Maj on kiertänyt maailmaa naisvoimistelun Gymnaestrada tapahtumissa, yleisurheillut ja hiihtokilpailuistakin hänellä on lasipytty. Maj on ollut leskenä 26 vuotta. Majlla on kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Perheen lisäksi liikunnan myötä tulleet ystävät tuovat sisältöä elämään.

- Ihmiset eivät ymmärrä tätä joukkueurheilun sosiaalista puolta ollenkaan. Me ollaan syöty joulupuuroa 37 vuotta meillä. Me käydään teattereissa ja konserteissa, joskus matkoillakin. Taas ollaan menossa Albergaan teatteriin. Monet vanhat ihmiset jäykistyvät paikallensa. Kun on tämmöinen porukka, niin ei kerkeä potea masennusta, kun aina pitää mennä vaan. Tämä on parasta henkistä hoitoa.

- Kun lääkärille kertoo kysyttäessä harrastuksia, että pelaa koripalloa, niin lääkäri on saman tien lähettämässä psykiatriselle. Pojatkin sanoo, että mutsi lopeta jo. Lapset pitävät mua ihan pöhkönä, kun en ymmärrä olla paikallani. Siihen en kuitenkaan suostu, onhan tämä niin älyttömän kivaa.

Maj ajaa vielä autoa, kun on sitä koko ikänsä ajanut. Sen hän kuitenkin on päättänyt jättää. ”Ei se ajaminen, mutta se auton huolto. Haluaisin auton, jossa ei ole etukantta, eikä takakantta ja bensakin saisi mennä sisään itsestään. Ja niitä ei kai vielä valmisteta.”