LePyn 01-tytöt JBT-turnauksessa Turussa

13.5.2013

LePyn 01-tytöt osallistuivat kahdella joukkueella JBT-turnaukseen 3. – 5.5.2013. Kotiin tuotiin molemmista sarjoista pronssimitalit!

 

Kohti Turkua lähdettiin 00-tyttöjen kanssa bussilla jo aikaisin iltapäivästä, sillä ensimmäiset pelit pelattiin klo 16.15 alkaen. Bussissa laulettiin ja naurettiin, mutta valmentajien huolista huolimatta Turkuun tullessa oltiin jo lähes täydessä iskussa, valmiina pelaamaan kovaa. Fun-sarjan joukkue aloitti pelirupeamansa paikallisia vuotta nuorempia tyttöjä vastaan, jotka olivat tuttuja jo Perniöstä. Ei niin reilu, mutta silti selkeä voitto oranssipaidoille. Illalla kilpasarjassa olivat vastassa KaU:n paljon pidemmät ja vahvemmat pelaajat. Me olimme kuitenkin taitavampia ja nopeampia, joten selvä voitto meille.

Seuraavana päivänä pelattiin yhteensä kuusi peliä. Fun voitti näistä jokaisen nousten näin ollen neljän parhaan joukkoon (yhteensä 13 joukkuetta). Erityisesti viimeisessä pelissä Honkaa vastaan näytettiin todellista taistelutahtoa ja henkistä lujuutta, kun viimeisillä minuuteilla nousimme takaa-ajoasemasta 3 pisteen voittoon. Kilpasarjan tiukat pelit eivät päättyneet näin hyvin, sillä hukkasimme selkeän johtomme OrJyä vastaan, ja Korikobrille hävisimme todella surkean alun ansiosta pisteellä. Paljon kertoo se, että Korikobria vastaan olimme puoliajalla 12 pinnaa tappiolla, mutta kun aloimme pelata omalla tasollamme, peli oli kolmessa minuutissa tasan. Hermostuneisuus näkyi kuitenkin loppuminuuteilla, ja Korikobrat veivät voiton ansaitusti.  Päivä oli todella pitkä ja raskas, pelejä pelattiin aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Kovin suurta valitusta ei siis tullut siitä, ettei diskoon tällä kertaa päästy. Ilta sujui varmasti monen mielestä diskoa mukavammin: totuutta ja tehtävää pelaten sekä iltapalaa syöden.

Sunnuntaiaamuna pelit alkoivat vasta 11.20, joten saimme aamulla rauhassa pakata, tehdä tarvittavat sotamaalaukset sekä kuvata kannustushuudon (löytyy netistä). Funin välieräpelissä taisteltiin hyvin, mutta PuHulaiset olivat yksinkertaisesti parempia.

Ennen kilpasarjan peliä järjestäjä oli jo jakamassa pronssimitaleja, kun allekirjoittanut meni keskeyttämään. Turkulaiset olivat automaattisesti olettaneet meidän olevan neljänsiä, vaikka voitolla viimeisestä pelistä jopa kakkossija oli vielä mahdollinen. Koska sarjassamme oli vain kuusi joukkuetta, ei mitalipelejä pelattu, vaan järjestys määräytyi suoraan ”sarjapelien” perusteella. Kilvan peli Honka 02 –joukkuetta vastaan näytti ensimmäisellä puoliajalla hyvältä, ja johdimme jopa 15 pistettä. Jälleen kerran tahti kuitenkin muuttui, ja aikaan saatiin kunnon trilleri, joka ratkesi vasta viime sekunneilla, ja voitimme pisteellä. Positiivista tässä oli, että tällä kertaa kestimme paineet ja onnistuimme voittamaan tiukan ottelun – toisin kuin niin monesti tällä kaudella. Silti allekirjoittanut taitaa tutustua kesän aikana psyykkisen valmennuksen saloihin hieman tarkemmin.. ;) Hopeamitalit menivät honkalaisille, sillä keskinäiset ottelut olivat ristissä, ja meillä korisuhde huonompi kuin Hongalla. Järjestäjille opetettiin hieman korisuhteiden laskemista, ja lopulta he uskoivat, että pronssimitalit kuuluvat Korikobrien sijasta meille.

Funin pronssipeli oli todella tasainen, ja kilpajoukkueen loistavan kannustuksen ansiosta tunnelma oli katossa. FoA:n taitavin tyttö saatiin lopulta kuriin ja viiden virheen myötä suihkuun, mikä takasi meille 7 pisteen voittoon. Riemulla ei ollut rajoja, kun myös toinen joukkue sai pronssiset mitalit kaulaansa. Erityisesti fun-sarjassa pelanneet tytöt vahvistuksenaan kaksi 2002 syntynyttä näyttivät koko viikonlopun ajan, kuinka paljon ovat kevään aikana kehittyneet pelitaidollisesti, mutta ennen kaikkea henkisesti.  Harmituksen tuoma itku ja naaman mutristelu olivat muuttuneet raivokkaaksi taistelutahdoksi ja uskallukseksi ottaa vastuuta tiukoissa tilanteissa, ja tällä kertaa tämä myös palkittiin. Koko viikonlopun aikana oli mahtava huomata, kuinka loistava joukkuehenki meillä vallitsee ja kuinka helppoa nuorempien vahvistusten on päästä joukkueeseen mukaan.

Sini Tiainen